Ville-Maunuksela-hiihto

Ville Maunukselan pitkä ja kivinen tie

Kausi 2015-2016 oli pitkä ja kivinen. Se saatiin omalta osaltani päätökseen viime viikolla. Kauden voisi savolaisittain tiivistää kahdella sanalla: vituiks män. Tässä hieman tarkempaa analysointia kaudesta.

Syksy ja harjoituskausi

Syksyllä lipsahti kehon tila hieman ylirasituksen puolelle innokkaan harjoittelun ja valmennus-töiden kokonaiskuormituksen vuoksi. Työskentelin koko viime syksyn Etelä-Korean nuorten hiihtomaajoukkueen valmentajana. syyskuun-joulukuun aikana olin heidän kanssaan harjoitusleirillä yhteensä 12 viikkoa. Näillä viikoilla tuli itse harjoiteltua yleensä kaksi kertaa päivässä ja siihen lisäksi pidin 2-3 harjoitukset päivässä + muut valmennukseen kuuluvat tehtävät. Oma harjoitteluni ei ollut mitenkään tavanomaista kuormittavampaa, mutta nyt tuli kantapään kautta opittua, että tuo valmentajana työskentely ei ihan levosta mene. Tämän vuoksi keho ei päässyt kunnolla palautumaan harjoituksista noiden 12 viikon aikana ja kuormitus kasaantui salakavalasti pikkuhiljaa. Sitten, kun aloin huomaamaan väsymisen oireita joulun aikoihin, oli vahinko jo ehtinyt tapahtua…

Kisakausi alkaa

Ville-maunuksela-hiihto-siilinjarvi-2Kisakausi olikin sitten oikeastaan koko ajan erilaisten korjausliikkeiden tekemistä… Silloin tällöin sain jotenkin ihmeen kaupalla viritettyä kropan sellaiseen tilaan, että sain hiihdettyä kohtalaisia kisoja, mutta koko talven aikana näitä ”normaaleja” tai hyviä kisoja tuli yhteensä viisi. Muissa kisoissa kilvan hiihto tuntui vaikealta. Kun keho on normaalissa tilassa, pystyy kisassa ylämäessä hankkimaan kunnon happivelan (= lihakset menevät maitohapoille), mutta keho ehtii palautua tästä velasta jo seuraavassa laskussa ( = maitohappo huuhtoutuu pois lihaksesta). Tällä kaudella kisoissa kävi niin, että kun hapot tulivat lihaksiin, ne eivät enää lähteneet sieltä pois tai vastaavasti kroppaa ei edes saanut niin ahtaalle, että olisi päässyt kunnon hapoille. Tuntui kuin jokin rajoitin olisi ollut päällä.

Kuitenkin noissa muutamassa hyvässä kisassa, missä kehon tila tuntui normaalilta oli tulos sitten kyllä todella hyvää. mm. Iisalmen kutsukisoissa maaliskuussa hävisin vapaan 9 km:llä Norjan Petter Northugille vajaat 50 sekuntia ja Sami Jauhojärvelle noin 10 sekuntia. Tuollaisella vauhdilla oltaisiin kuitenkin Maailman cupissa jo lähellä pisteille pääsyä, eli sijoittumista 30 parhaan joukkoon. Jos jotakin muutakin positiivista etsii tästä kaudesta, niin uskon, että viime vuoden kova harjoittelu ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan se työ kantaa hedelmää tulevalla harjoituskaudella, kunhan ensin saadaan kunnolla levättyä ja kroppa taas normaaliin tilaan.

Miksi hiihto ei kulkenut?

Tänään kävin lääkärissä selvittelemässä johtuuko talven vaikeudet pelkästään ylikunnosta, vai onko taustalla muutakin. Heti lääkäri pystyi toteamaan, että astma on ainakin minulle puhjennut tämän vuoden aikana. PEF-testissä, joka mittaa keuhkojen maksimaalista uloshengitys kapasiteettia, puhalsin ilman lääkettä 640 l/min ja lääkkeen oton jälkeen 720 l/min. Varmaankin tuollainen 15% vajaus hengityskapasiteetissa vaikuttaa hiihtovauhtiinkin jonkun verran…Nyt kevät meneekin sitten ylikunnosta toipuessa ja astmalääkitysten kokeilussa… Onneksi tässä on hyvin aikaa ennen seuraavaa kisakautta! 😉

Kiitos Tuestanne kaudella 2015-2016!! Matka jatkuu kohti Lahden ensi talven MM-kotikisoja!

Ville Maunuksela

About Risto Savolainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *