KARJALANKOVIN

Siilinjärven kovimmat Karjalankovimmassa 2016

JENNI

 

No niin, tunnelmia Karjalan Kovimmasta pitäisi kertoa. Nyt se kuulemma pitää tehdä, kun vielä muistaa, vaikka olkavarret on niin kipeät, että kirjoittaminenkin sattuu. Lähdetään seuraavista faktoista liikenteeseen: Crossfitt –urheilua oli minulla takana karsintojen aikaan vajaa vuosi, en ole ihan kevään ensilintu ikäni puolesta enää, vietän töiden takia lentokoneessa keskimäärin viisi tuntia viikossa ja kaksi lastakin yritän pitää elossa. Näin ollen ihan selvää on, että yleisen sarjan naisten kanssa ei tarvitse kilpailla. Mutta tässäpä eteeni tulikin uusi, 35-39 –vuotiaiden sarja, jossa toden totta olinkin yksi niistä nuorimmista. Ja siksi, pitihän siihen karsintaan osallistua ihan oikeasti. Pääsin kilpailuun mukaan kymmenentenä, eli viimeisenä osallistujana tässä omassa sarjassa. Ei siis sen puolesta ollut paineita kisaa; ajattelin, että vaikka olisi viimeinen, olen suoriutunut näitä naisia vastaan samalla tavalla kuin karsinnassa.
Tähän väliin vielä (koska kaikki ei varmaan jaksa loppuun asti lukea) tärkeimmät asiat. Suurin kiitos Nikolle, joka jollain tavalla, olemalla hirveen jämy ja itse rauhallisuus, sai minut kahdeksan kertaa sinne stadikalle, vaikka ennen jokaista lajia sanoin, etten aio mennä. Jussille mielettömät kiitokset välittämisestä, hieronnasta ja niistä parista neuvosta, jotka osui just oikeaan kohtaan. Risto toki on tehnyt minun kanssa varmasti suurimman työn koko vuoden aikana, vaikka tietenkin olen helppo ja mukautuva valmennettava, joka ei koskaan valita mistään, eikä varsinkaan panikoi mitään 😉 Kiitos siitä! Paulalle kiitokset mielettömistä tsempeistä ja nauruista ja myötäelämisestä koko taipaleella! Lisäksi mulla oli oma salainen iskuryhmä, Krista, Anniina, Maija ja Jani, jotka kysyivät parisataa kertaa viikonlopun aikana, mitä tarvitsen ja avasivat vichy –pullonkin valmiiksi, kiitos teille <3. Ja vielä Crossfit Siilinjärven tyypit, kiitos kannustuksesta ja lämmöstä <3

Sitten siihen tekemiseen.

Perjantai,

laji 1 V8
8xclean, 8xFS, 8xSTOH, 4 kierrosta, 52.5 kg tangossa. Mikähän siinä nyt pahiten pieleen meni? Kuukauden pakokauhun tiivistyminen? Epäonnistuminen boxilla viikko aiemmin tässä lajissa? Kylmä ilma? Koko päivän odottelu? Varmaan kaikki edelliset. Selkeä game plan tähän oli, ja tasaisessa tahdissa säilyinkin, kunnes en enää jaksanut kyykätä. KYYKÄTÄ?!? Sen piti olla se helpoin osuus tässä. Jerkit meni yllättävän helposti, vaikka ne oli boxilla vaikeimmat. Sijoitus oli kahdeksas, ehdin tehdä kahdeksan minuutin TC:ssa kolmannelta kierrokselta 2 STOHia. Ehkä kukaan ei saanut läpi minun sarjassa, en oo kyllä ihan varma. Tämä oli se ainoa laji näissä kisoissa, jonka jälkeen oli minulla sellainen normaali boxin wodin jälkeinen ilme, eikä Nikokaan uskaltanut ihan heti puhua mitään
Lauantai

Laji 2 Köysi ja kärryJENNI KÖYSI JA KÄRRI

Tässä oli 3-2-1 köysikiipeilyä ilman jalkoja ja välissä aina 150 kg kuormalla lastattujen kottareiden työntöä semmonen lenkki. Hirveen helppoa oli. En ymmärrä, miksi ihmiset ei vaan kiipeä näitä köysiä. Voitin melko ylivoimaisesti oman lähdön, hävisin oman sarjan lajin voittajalle ja yleisen sarjan Anette Niemiselle 7 sekuntia, ja olin siis sarjani toinen. Nyt tietysti harmittaa, koska eihän mulla siinä omassa lähdössä mikään kiire ollut. Tuo 7 sekuntia olisi ollut otettavissa pois ihan mistä vaan kohtaa. Ei ollut ollenkaan hapokasta tai rankkaa. Opinpahan tästä, että aina on kiire, ihan aina. Mutta hymyilytti silti .
Laji 3 Keskivartalokeikka
Suoritukseen kuului 30 T2B:ia, 10 m käsilläkävely kahden metrin osissa, 30 hupsua, sama käsilläkävely ja 30 T2B:ia. Suunnitelmana oli tehdä T2B:it mahdollisimman nopeasti, koska en ehkä olisi ainoa, joka ei pääse siitä eteenpäin tässä lajissa ja näin ollen niiden väliaika olisi aika tärkeä. Näin toimin ja taisin ollakin ekojen joukossa, jotka tangolta lähti pois. Siinäpä sitä olikin varmaan reilu 7 minuuttia aikaa laskeutua hallitusti tai vähemmän hallitusti siihen kumimatolle. Minulla oli kuitenkin kivaa ja taisi sieltä aidalta kuulua ihan komentokin, että ”Älä naura, vaan keskity!”. Ja sitten keskityin ja jumaliste kävelin sen kaksi metriä käsilläni!!!! Ja ihan varmasti kaikki, jotka kolmen edellisen viikon aikana on boxilla yhtä aikaa olleet, tietävät tässä kohtaa, että kyllähän se ihan oikea ihme oli. Kyllä kelpasi hurrausta kuunnella ja piti ihan tuulettaa 😀 (Meinasi mennä se toinenkin kaksi metriä, koska sain kovasta tuulesta vähän vastavoimaa, mutta jäi kuitenkin kahden askeleen päähän, kun se samperin tuulenpuuska loppui). Sijoitus oli kuudes, joten huikean hyvin ottaen huomioon, etten siis osannut. Ja Niko käski tehdä nopeat T2B:it ja sitten PR:n käsilläkävelyssä ja aina pitää totella valmentajaa.
Laji 4 Voimatesti
Tässä piti ottaa thrusteri 3 RM, mutta se toteutettiin ladderina, eli oli aina 45 sekuntia aikaa tehdä kolmonen ja sitten siirryttiin seuraavaan painoon. Jos ei tullut kolmosta, niin loppuaika maveja hirveätä kyytiä. Oman twistin toi siis se, että painojen kasvaessa myös hengästyi ja piti niin nopealla tahdilla tehdä raskaita toistoja. En kyllä tykkää thrustereista. Pitäisi varmaan harjoitella tykkäämään. 60 kilolla tuli kolmonen, 65 kilolla enää hyvin hutera ykkönen, joka meni vähän tuurilla tuomarilta läpi. Sijoitus kuitenkin vitonen, en osannut pettynytkään olla, koska en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Ilman tuota 45 sekunnin aikarajaa se 65 ois ehkä tullut, en tiedä, pitänee kokeilla joskus.
Laji 5 Rantaralli
Kolmisen kilometria jouksua, 300 m uintia, sprintti maaliin, ehkä +12 lämmintä, tuuli ja satoi vettä. Ei naurattanut yhtään. Selkä kramppasi juoksun puolivälin tietämillä ja sen jälkeen oli taistelua kipua vastaan se juoksu. Uinnissa kierrettävät poijut oli ihan keskellä Saimaata ja itketti oikeastaan, päätin, että en ui. Mutta uin sitten kuitenkin. Oli ihan hirveän kylmää vettä, enkä osannut hengittää, joten uin sammakkoa sivuttain. Ei sentään tarvinnut huilata sup-laudalla, ei turvautua pintapelastajiin, eikä kellua. Olin henkisesti shokkitilassa lajin jälkeen, en siis periaatteessa pettynytkään itseeni. Hyvä mieli tuli siitä, että ohitin kaksi naista vielä loppusprintissä. Sijoitus seitsemäs. Hirveintä, mitä on ikinä pitänyt urheilussa tehdä, epäinhimillistä, ihan sama, mitä Risto ja Paula sanoo. Kokonaistuloksissa olin jaetulla kuudennella sijalla lauantain päätteeksi.
Sunnuntai
Laji 6 Temppujuoksu
Käsipainotempauksia kymmenen 22 kilolla, 200 m juoksu, kahvakuulatempauksia kymmenen 24 kilolla, 200 m juoksu, tempauksia tangolla kymmenen 42.5 kilolla ja sprintti maaliin. Miten tämä pelottikin niin älyttömän paljon? Ehkä siksi, että sunnuntai oli oikeata crossfittiä lajien puolesta, eikä oltu enää missään puuhasteluhommissa. Piti hengästyä ja silti tehdä nopeasti. Teki Nikollakin jo vähän tiukkaa saada minut areenalle. Hyvin kyllä meni, vaikka en jaksanutkaan juosta muuta kuin loppusprintin. Reippaasti temmoin etenkin tangolla, vaikka en ole sarjana tuollaisella painolla tehnytkään ennen. Olin kolmas.
Laji 7 21-15-9
21 box over jumps, 15 C2B, 9 mavea 85 kilolla, kolme kierrosta. TC taisi olla 8 minuuttia. Rauhalliseen tahtiin hypyillä liikenteeseen, ekan kierroksen C2B:t taisi mennä vielä planin mukaan 5-5-5 ja mavetkin unbroken. Toisella kierroksella muutama no reppi C2B:issa, mutta maveissa sitten oli noutaja tulla ja ihan silmissä musteni jo. Raivolla kuitenkin vielä ne kolmannen kierroksen hypyt läpi ennen ajan loppumista. Piti vähän kontata kellon soimisen jälkeen. Huoltajaosasto ilmoitti tämän lajin jälkeen, että pikkuisen vähemmän olisi voinut voimia laittaa siihen tangon alaspäinmenoon maveissa 😀 Sijoitus oli neljäs ja tämän myötä kauhukseni se finaalipaikka varmistui. En ois millään enää jaksanut riekkua.

 

 

JENNI kk FINAALI
Laji 8 35+ finaali

Finaalissa aloitettiin 60 bar over burbeella. Tämän jälkeen piti tehdä 15 bar MU:ta, 30 takakyykkyä 65 kilolla, 60 kahvakuulaswingiä 24 kilolla ja loppuun askelkyykkykävely 48 kg eturäkissä, TC 20 min. Lähtökohta finaaliin oli se, että neljä edelläni ollutta naista olivat pisteissä aika kaukana, joten kokonaissijoitusta olisi aika vaikea nostaa. No, eipä siinä oikein muuta voinut kuin yrittää totella Riston ohjetta siitä, että burbeet on tehtävä nopeasti, jos joku muukaan ei ole kovin varma muscle uppien tekijä. Kuulinkin, että vieressä puuhastellut Tuula ei ollut koskaan tehnyt yhtäkään MU:ta. Koska Tuula kuitenkin teki burbeet ehkä sekunnin nopeammin, enkä tietenkään halunnut olla finaalin viimeinen, niin pikkuisen paineita siinä tuli. Hyvin äkkiä myös hoksasin siellä tangolla, että sen kolmen päivän riehumisen jälkeen tangon päälle pääseminen näinkin huteralla tekniikalla oli varsin vaikeata. Voimia ei ollut kerta kaikkiaan yhtään. Harmi, kun en uskaltanut tuulettaa tangon päällä, oli sen verran hieno fiilis, kun sinne sitten kymmenennentuhannennen yrityksen jälkeen pääsin! Ja kannustus oli mielettömän hienoa! Heti seuraavan tuhannen yrityksen jälkeen maltoin lepuuttaa käsiä (tässähän oli aika reilusti aikaa, varmaan se 17 minuuttia, kun tiesin, ettei niitä viittätoista toistoa tule), sainkin sitten neljä putkeen. Kämmen oli jo verillä, mutta kuitenkin vielä kaksi tuli, yhteensä siis seitsemän, jee!
Harmitti, ettei finaalissa päässyt urku auki enää vetämään ja antamaan itsestään loputkin mehut irti, mutta ymmärrän kyllä noiden muscle uppien viihdearvon yleisölle. Tylsäähän se itselle kuitenkin oli.
All in all, hymyä ja tyytyväisyyttä itseen oli viikonlopussa enemmän kuin sitä peruswodi-ilmettä. Pitää olla tämmöisen ääri-itsekriittisenkin ihmisen tyytyväinen siihen, että paransin sitä karsintojen sijoitusta ihan joka ikisessä lajissa ekoissa kisoissa. Jälkikäteen tietysti harmittaa, etten opetellut uimaan, etten pystynyt juoksemaan, enkä osannut V8:ia. Pitää harjoitella lisää Paras fiilis kuitenkin porukasta, mahtavaa jengiä koko CF Siilinjärvi.


 

PAULA

PAULA V8Loppusijoitus Karjalan Kovimmassa oli 27/50 naisten yleisessä sarjassa. Ylitin moninkertaisesti omat odotukseni. Ensinnäkin sain karsintojen kautta kisapaikan ja sen jälkeen nyt kolmen päivän koitos Lappeenrannassa. Olipa aika mahtavaa kilpailla samassa sarjassa niiden naisten kanssa, joiden uskomattomia kisa suorituksia olen aikaisemmin ollut katsomosta käsin seuraamassa. Vielä kotoa lähtiessä olin varma siitä, että olen lähdössä aivan liian kova tasoiseen kilpailuun. Paikalla oli kuitenkin Suomen kärki!! Onneksi lähdin, vaikka nyt olenkin ihan rikki.


 

RISTO

 

Luvassa oli monta uutta kokemusta joita en ole aiemmin päässyt kokemaan. Karsinnoista paikka irtosi itse kilpailuun joten mukaan oli tietysti lähdettävä! Sanotaan tässä vaiheessa että tavoitteet lajia kohtaan minulla on rakennettu pitkällä aikavälillä ja viimeiset kuukaudet on mennyt painonnoston harjoittelun parissa. En ole lähellekkään siinä kunnossa lajia ajatellen kuin vuosi takaperin, mutta kilpailutapahtumat ovat mahtavia kokemuksia joten ei niitä voi väliin jättää.
Jenni kertoikin jo mitä me päästiin Kimpisessä tekemään joten minä kerron omat highlight hetkeni kamppailusta.

V8
21:45 oli minun hiitti. Ilta oli pimentynyt, stadionilla spottivalot lavalla, rokki soi ja savukone loi tunnelmaa. Vieläkin nousee iho kananlihalle kun miettii sitä hetkeä!
Tiesin todella hyvin et metukunto ei oo paras, joten tehdessäni koeajon edeltävänä lauantaina keskityin STOH:eissa erityisesti tekniikkaan ja helppoihin toistoihin. Rivet pudottamalla ja kyykyt tiksin tehä. No, gameplan muuttui urheilija alueella. Rivejä TnG puolet, ekan keikan STOH: it niin ikään TnG kaikki.
RISTO V8Ois pitänyt uskoa itseäni. Eka kiekka 1:10.

Empä oo ikinä keulinu nii pahasti pusikkoon, kahden minuutin kohdalla lihas joka ei ole nyt saanut kunnon maitohapporääkkiä oli niin tukossa, koski ja sattui. Ripulia valui lahkeesta, tulee pitkät 6 minuuttia. Aikarajan tullessa täyteen, ensimmäistä kertaa ylös kentältä noustessa en nähnyt juuri mitään, tais vähän happi loppua. Mut saipahan tämä kroppa kunnon kuritusta. Ei siis vieläkään menty ihan tappiin ku tajuissani pysyin.

Lauantain kaksi ensimmäistä olivat minulle semmoista leppoisaa puuhastelua (kuten kisaryhmässä on tapana puhua). Pääsin työntämään kottikärriä ja tekemään hupsuja. Ne oli mun tavoitteena. Köydet otin ehkä jopa liian kevyesti, mut viime vuoden epäonnistuminen niissä oli liian hyvin mielessä. Käsillä kävelyssä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää hauskaa yleisön edessä.
Voimatestissä pidin 100kg liian itsestään selvyytenä, joten läksin tekemään Thrusterit liian nopealla temmolla. Artturin tekemistä tässä osiossa oli mahtava seurata. Kaikki raudat 60-120 kg täysin eleettömästi, samalla vauhdilla.
Rantaralli, elämäni paras kokemus crossfit kilpailuiluissa. Lähtöalueella n. +10, sataa vettä ja että uimaanko? Ei siinä kukaan riemusta kiljunut. Tästä menee iso kiitos Nikolle, ”ota sieltä itelles joku selkä ja roiku mukana”. Siitäpä löytyi pari selkää joita 98kg lähtiä kepeällä jalalla seuraamaan. Kesä tehty raskasta kyykky kolmosta. Ja koska laji on crossfit niin nanot jalassa juostaan, linnoituksen mukulakivet tuntuvat vieläkin jalkapohjissa. Aikaisemmi en ole hengästyneenä joutunut aloittamaan uimista joten se vähän jännitti etukäteen. Eipä siinä senkun vaan polski etiäpäin. Kameramiehen kanssa rupateltiin kääntöpoijjulla kuinka mukavaa puuhaa tämä on, kerroin myös tekniikka vinkkejä uintiin. Sitten tuli vastaan tuttu vastakkaisen sukupuolen edustaja sublaudan selässä. Viimeksi olen hänet tavannut 5- vuotta sitten, kaikenlaisissa paikoissa sitä tuttuihin törmääkin :) Rantaan ja maalin, tää menee kyllä top 5 kokemuksiin urheilun saralla.

Sunnuntaina oli sitten luvassa peruspuuhastelua. Äijät väheni mun hiitissä loppua kohden. Kovempaa en ois kummassakaan päässyt ja saatiin Vellun kanssa molemmissa aikaiseksi loppumetrien tiukka vääntö.RISTO TEMPPUJUOKSU

Eniten viikonlopun aikana minua lämmitti tietysti se että olemme saaneet Paulan ja Jennin valmennettua kilpailemaan. Molemmat ovat aivan mahtavia urheilijoita. Molemmissa on vielä niin paljon potentiaalia kehittyä entistä kovemmiksi CrossFit- urheilijoiksi. Toinen mieleenpainuva asia oli kannustus. Niin Siiilinjärven salin kuin Kuopion kannustusjoukkojen toimesta. Sekä myös ympäri Suomen. Se oli liikuttavaa. Faneille lupaan että näette vielä paljon kovempi kuntoisen Riston. Tällä kertaa tarkoitus kisoissa oli näyttää esimerkkiä ja kannustaa osallistumaan Crossfit kilpailuihin. Kiitoksia Nikolle ja Jussille olitte Jennin sekä Paulan tukena niin sain keskittyä omaan tekemiseen. Ja minähän olen erittäin helppo valmennettava kuhan on ruokaa ja saan nukkua aamulla :) Kiitoksia Kuopion kilparyhmälle ja Vihelän Samille. Huttusen kanssa oli mukava jutella lajien välissä lähinnä säästä ja USA:n presidentti vaaleista.
Kiitokset myös tuomareille erinomaisesta työskentelystä.
Ja Atte sulla loistavat kisat!

 

Video: Karjalan Kovin 2016 pähkinänkuoressa

kuvat Eino Ansio ja Suski

 

About Risto Savolainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *