hyvaa-isainpaivaa

Hyvää isäinpäivää!

Minä Isi.
Hyvää isäinpäivää kaikille isä henkilöille ympäri Suomen. Mulle tuli viime viikolla mieleen että taidampi kirjoittaa aiheesta ja omista tuntemuksistani isänä. Millaista on olla mies ja isä nyky-yhteiskunnassa. Toivon ehkä myös pientä vuorovaikutusta tekstiin, olenko asioiden kanssa täysin yksin vai onko muitakin jotka ajattelevat samalla tavalla?  Eikä edes samallatavalla vaan ylipäätään omia ajatuksia.
Omalla kohdallani ”vanhankansan” jako miesten ja naisten töihin isänä tai muutenkaan elämässä ei ole pitänyt paikkaansa. Ymmärrän että on edelleen aloja jotka ovat mies- taikka naisvoittoisia. Mutta miksi kotona? Joo, en ole saanut aikoinaan pestä pyykkiä, sain ylennyksen jossain vaiheessa assariksi. Kyllä ruuan laittaminen ja lapsien kouluun vienti kuuluu molemmille, kyse on ehkä siitä että oli työnjako mikä tahansa kunhan arjesta saa kaikkein sujuvinta.
Tänä sunnuntaina meidän perheessa juhlitaan myös minun esikoisen syntymäpäiviä. Inka täyttää 13!!! Mihinkä se katosi se juuri kävelemään tai suoraan juoksemaan oppinut isin pikku tyttö? Ja kyllä, tunnen huonoa omatuntoa ajoittain muutamista tapahtumista jolloin minun olisi pitänyt olla kotona eikä jossain muualla. Toki edelleen kuulen sitä että lapset kysyvät voidaanko tehdä tänään jotain yhdessä, mutta…

Olen ollut naimisissa ja eronnut. Minulle oli itsestään selvää ero tilanteessa että lapset ovat minulla yhtä paljon kuin äidillään. Onko tämä oikein? Olinko liian itsekäs kun olen vaatinut tätä oikeutta, olisiko lasten ollut helpompi olla jos heillä olisi ollut yksi koti ja silloin tällöin viikonloppuja minun luona? Tästä asiasta minä olen lasten kanssa jutellut ja kysellyt heidän mielipidettään asiaan. Varsin rehellisesti he kertovat mikä siinä ärsyttää. Toki he voivat myös osittain minun mieliksi kaunistella asiaa.

Sain lahjaksi kirjan, ei ole helppoa letin teko.
Sain lahjaksi kirjan, ei ole helppoa letin teko.
Kaksi ensimmäistä vuotta minun toimiessa yrittäjänä lapset asuivat äidillään ja näin heitä harvakseltaan viikonloppuisin. Tätä ennen menimme viikko ja viikko systeemillä.  Nyt viimeiset kaksi vuotta lapset ovat olleet kaksi viikkoa minulla ja kaksi äidillään. Olen siis puoliaikainen yksinhuoltaja. Eli minulle on aivan turha kenenkään koittaa perustella että minulla ei ole aikaa esimerkiksi kuntoiluun. Seuraavaksi tulee sanat; niin mutta sinä olet mies. Niin olen, mitä eroa siinä on? Samat pyykit minun on pestävä, samalla tavalla minun on ruokaa laitettava. Ja siinä sivussa jollain tapaa kolmessa firmassa mukana. Oma isäni kyselee edelleen minulta minkä verran laitan ruokaa kotona, minua hymyilyttää joka kerta sisäisesti. En todellakaan ole kummoinen ruuanlaittaja, osittain se on laiskuutta maustamisen suhteen, mutta pääsääntöisesti puhtaista raaka-aineista mautonta ruokaa :) Sen myös sanon jos minä en pitäisi itseäni säännöllisellä harjoittelulla kunnossa, en minä tätä todellakaan jaksaisi!

 

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta kustantaa kerubeille ”kalliita” harrastuksia. Ja sitäkin mietin että onko se enemmän vanhempien kilpailua muutamien lajien kohdalla kenen vesselit siellä parhaiten pärjää? Harrastuksia pitää olla mutta ei myöskään liikaa, meillä musisoidaan ja liikutaan. Se että jos en ole voinut pojalleni luvata paikkaa NHL kaukalossa, niin kovan itseluottamuksen ja itsetunnon molemmat lapseni minulta tulevat perimään. Ja koska se juttu on siinä että meistä jokaista isää ne omat lapset rakastaa, olitpa minkälainen tahansa.

Oikein hyvää isäinpäivää vielä kerran, viettäkää aikaa tänään perheen parissa. Mä meen iltapäivällä Mualiman parhaalle salille treenaamaan.

 

About Risto Savolainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *